Tyhjä sivu on aina hankala aloittaa.
Mietin kauheesti mitä ajattelen muista oikeasti.Ei läpihuutojuttuna.
Kaikki on helppo kuitata vitsillä,mutta entä jos tulee tositilanne?
Mitä sitten tapahtuu?
Ja kuka loppuenlopuksi on kaikkein tärkein?
Ajattelin sitäkin että mä olen nuori ja erittäin typerä.Ja pessimistikin vielä.
Tosin tositilanteessa en ajattele sitä pahinta vaihtoehtoa ainoana oikeana vaihtoehtona.
Se on typerää ellei tiedä kaikkia osia.Puutteellisista osista on värin vetää omia johtopäätöksiä.
Viime päivät on menny päätä aukoessa,ja piikittelyllä.
Minkäs sille voi.
Musta on tullu nössö.Jestas.
Ehkä se terä löytyy sitte kun heikkouksia löytyy joihin voi tarttua.
Vaikka se on väärin.