Mietin elämääni taas taaksepäin ja olen kyllä sitä mieltä että muutosta positiivisempaan on tullut paljon. Enää ei ole jatkuva polte tien päälle ja sitä että koko ajan pitää tuntua jossain. Ei ääripäitä. Ja olen oppinut olemaan suorempi ja rehellinen. Tein aika paljon typeriä asioita joskus joihin en itsekään tiennyt syytä. Vuodesta 2004 tähän päivään. Viimeisen kahden vuoden aikana suunta on ollut vain ylöspäin, mutta sitä aikasemmin eiih. Pahinta oli ehkä 2004-2005. Mielessä on vaan siltä ajalta vihaisuus, järjetön dokaaminen ja jotain sumusia muistikuvia sieltä täältä. Olisi sillon pitäny lopettaa se lukio kesken, se meni vaan nukkuessa.2006-2008 Oli jotenkin oman paikan etsimistä,haparointia. Silloin muutin pois kotoa ja menin töihin. Joitain hyviä asioita, eikä aina täyttä paskaa. Nyt mun on hyvä olla, olo että tähän voin jäädä.Ei mitään kestoangstipaskaa vaikka tietysti on huonojankin päiviä, kaikilla on niitä joskus. Mullahan on kaikkea mitä voisin toivoa. Joku voisi sanoa että muksu puuttuu mut se ei ole suunnitelmassa. Niin perus: Talo lapset koira ja auto. Ei käy. Koti,kissat ja mies riittää :D