Mietinpä tässä ettei mulla ole ollut pitkään aikaan paha olla.
Ei ole ahdistanu eikä masentanu.Ei ole ollut mitään.
Olen peräti tyytyväinen tähän hetkeen.
Mutta mun tuurilla vihdoin kun löytyy jotain sellasta josta haluan pitää kiinni,
niin joudun luopumaan.
Ehkei se pessimisti mun sisältä kuitenkaan kadonnu.
Onkohan kaikilla naisilla jokin hoivaamistarve..?
Tai sellanen äidillinen tarve huolehtia..
Musta vaan tuntuu jotenki typerältä että mulla on hirvee tarve huolehtia.
Ja olla sellanen..hmmm...no semmonen pöhkö.
Nukuin viime yön levottomasti,koko yön
Pennangalanin Smegg Victim-kengät tuli mun uneen.
En muista kun vaan sen että pelkäsin niitä.(on ne kyllä aika semmoset)
Haluisin Blacgroupilta sen yhden mekon,mutta onkelmana
on se ettei mun tililtä voi maksaa tilisiirrolla.=/
Mulle tulee Peppi Pitkätossusta aina hyvä mieli.
Ja Kuutamolla on paras elokuva.Kunnon haihatteluelokuva^__^