Miten suuri voi olla ikävä?Onko sillä mitään pohjaa? Mä en halua nillittää elämääni missään facebookissa. Mun tekis niin mieli soittaa ja puhua, mut sit muistanki ettei siel enää kukaan vastaa. Kaivaa se ihminen jostain takaisin. Kertoa kaikki se mitä en 20 vuoden aikana osannut kertaakaan kertoa. Kumpikaan meistä ei osannut. Liian suuri kuilu välissä. Mutta se olis ollut kurottavissa umpeen. Tuntuu että räpiköin vaan jonkun mustan pilven sisällä. Tuntuu että moni läheisempi luulee ettei mua ihan hirveesti liikuta, mut se on vain tunne. Tottakai mua liikuttaa, oon vaan koittanut parhaani mukaan peittää sen miten pahalta musta tuntuu. Kenenkään poismeno ei ole koskaan tuntunut musta yhtä pahalta, ihan kuin mua puristettas kasaan joka kohdasta. Joka kerta peiliin katsoessa muistaa ihan helvetin tarkkaan. Sydämessä olevia asioita ei ole kukaan voinut koskaan ostaa pois tai korvata. Ne on siellä aina, vaikka ei ääneen sanota.