Tällä tädillä on ollu tänään taas kyrpä otassa.
Ei jaksa puhua kellekään eikä nähä ketään, tekis vaan mieli kaivautuu töllön ääreen
ja syödä kaikkea hyvää.
Suutuin kun ruoka oli loppu mutta kun sain kaks ruokakassia nenän eteen niin
oli onni korkeimmillaan. Ihan kuin lapsena jouluna, kauhee pakettien penkominen ja huuto,
kun on niin ihanaa.
Kylläpä tämä taas tästä,kävin kodittomien kissojen nettisivuilla katsomassa kisua jo alustavasti.
Siellä oli pentuja ja enkä olisi voinut valita vain yhtä,mä halusin ne KAIKKI.
Kun ei voi vain yhtä valita ja jättää toisia ajatellen että mitä jos kukaan ei halua antaa niille muille kotia.
Jos mulla olis hirveä lukaali niin varmaan perustaisin jonkun kissatalon.
Tuleekohan musta sellanen kissamummo..sitten joskus.
Mä vaan rakastan kissoja enemmän kuin mitään muita olentoja maailmassa.
Etsittiin myös meidän kissoja sieltä kun ovat kadonneet.
Muuten samannäköinen löytyi,mutta kolli. Pettymys. Voi Lissu..