Tänä yönä ei nukuta.
Helvetin paljon asiaa ja helpottaa avata sydäntään,ahdistus ei helpota vaikka sydämensä avaisi
koko maailmalle.Pakko sanoa.

For the heart I'll never have
For the child forever gone
The music flows, because it longs
For the heart I once had

Living today without a way
To understand the weight of the world
Faded and torn, old and forlorn
My weak and hoping heart.

Välillä tunnen itseni satavuotiaaksi,parikymppisen ulkonäöllä.
Sanotaanko että en toivo kenenkään joutuvan tähän levottomuuden tilaan mikä minua vaivaa.
Se on aina olemassa,vaikka luulen sen häviävän joskus.
Kannan sitä aina,enkä halua enää valehdella itselleni.
Tekisi mieli juosta ulos ja huutaa kaikki ulos mitä sisälläni on.
Todennäköisesti murtuisin tunnekuohuun.