Heräsin yöllä painajaisiin,taas. Jo ties mones yö menossa että näen ihan hirveitä/ahdistavia unia. Yleensä en herää, mutta viimeöinen meteoriuni ufomusiikeilla ynnä muulla ahdistavalla matskulla oli liikaa. Heräsin sitten viideltä ja painuin lämmittämään saunaa ja keittelemään kahvia. Vois painua takasin maate ennen kuin tartttee lähteä töihin. Raskauden voisin lahjoittaa jollekin toiselle, koska tuntuu että nuppi hajoaa. Mä en tajua miten itsensä voi tunteä niin vitun huonoksi ja kelpaamattomaksi koko ajan. Tuntuu että kaikki muu on tärkeämpää ja että oon yksin. Järjen ääni ei paljoa paina. Ympärillä olevat ihmiset saa mut raivon partaalle millon mistäkin syystä tai sitten vain olemalla olemassa. Yksinolo tuntuu mukavimmalta ja pahimmalta samaan aikaan. Ei tartte auttaa.