No on kyllä ihmeellistä, mitä helvettiä minäki vingun aina elämästäni ku kaikki on hyvin. Tai ainakin paremmpin ku vuosia sitten. Mietin sitäki miten monimutkasta on tuntea jotain. Luin mun vanhoja kirjotuksia jostain vuosien takaa ja kuinka vannoin etten ikinä tunne mitään muuta kuin sillä hetkellä tunsin. Kumma kyllä, ei tunnu enää missään. Ja sitten hehkutusta kun elämä on ihanaa ja sitten kuinka elämä on paskaa ja siitä pikkuhiljaa luisu sitte siihen pelkkään paskassa tarpomiseen. Ja se mikä paskalta tuntuu riippuu täysin senhetkisestä elämäntilnateesta. Jos sanon että joskus oli ihan helkkarin paskaa niin nyt kun ajattelen tarkemmin, ehkei se ollutkaan, musta vaan tuntui siltä vaikka ei ollu mitään aihetta. Viime keväänä oli aiheita vaikka muille jakaa, ja tuntu niin helkkarin pahalta. Silti ajattelin et kyl tää tästä ja eteenpäin on mentävä. Sillon joskus aiheutin itse itselleni sen kaiken. No on mulla kyllä positiivisempi asenne ku sillon. Kaikki tuntuu tällä hetkellä ihan loogiselta, huomenna tulee varmaa aivonyrjähdys. Ehkä mä en enää halua tehdä elämästäni paskaa itse, omalla ajattelulla ja toiminnalla.Jos ei tule toimeen itsensä kanssa niin tuskin kukaan ulkopuolinen siihen voi vaikuttaa. Eli: Mikään ei tee musta onnellista jos en tule toimeen itseni kanssa. Jos joku muu aiheuttaa paskaa siitä pääsee eroon, omasta päästään ei pääse. Joo olipas kannustus kiertäen, positiivista ajattelua. Huhhuh =D Mitähän mun päässä oikeesti nyt liikkuu. Joo nää on varmaan aika itsestäänselviä asioita. Mut mulle pitää tunnetusti vääntää rautalangasta että mun aivoissa tapahtuu edes alotetta johonki toimintaan.  Tosi kiva ku ajatus laukkaa ku pitäs nukkumaa käydä. Ei onneks ole Liskodisko joku muu myrsky varmaanki.