Huomasin ettei mikään ole muuttunu täällä.
Jos näkee samat naamat niin kaikki palautuu mieleen.
Koska oli mullakin kavereita kylällä.
On ne ihmiset siellä vieläkin,vaikka se tuntuu tosi epätodelliselta.
Olin unohtanut niiden olemassaolon.
Mutta siitä kun kylällä tapahtu ja liikuin siellä...
Eihän siitä ole edes kauaa.Ehkä vähän päälle..no okei 6 vuotta.
Miettii että kaikki on muuttunu NIIN nopeesti lyhyessä ajassa.
No yläaste oli välissä ja sillon tapahtu.Liikaa.
Eikä siitäkään ole kauaa kun leikittiin metsässä tai oltiin sellasia hihittäjiä.
Kymmenen vuotta on ihmiselämässä ihan helvetin vähän.
Ajattelin vaan ettei mun elämässä varmaan tapahdu enää niin paljoa asioita kun välillä98-2003
Lukioonlähdön jälkee kylä kuoli kirjaimellisesti.
Tiedän että samoja ihmisiä ne on,ja olen niiden kanssa joskus puhunu,
Mutta niissä on jotain.Kai sekin että mä kuvittelen ettei ihmiset ikinä muutu.
Mun muistelot menee vielä lähinnä tonne lapsuuden puolelle.
Enhän mä voi puhua muutaman vuoden takasista asioista samoin kun ne olisi tapahtunu
15 vuotta sitte.
No puhun kuitenki niistä kaukasina asioina koska ne tavallaan tuntuu siltä.
Olin paljon levottomampi ja tunnelmaa oli helpompi luoda.
Tunsi elävänsä.
Tiedän olevani nuori ja tyhmä,ja saan elämässäni varmaan seuraavan kymmenen vuoden aikana
ison ämpärin paskaa päälleni.
Ja just sen takia että mä olen haahuilija.
Ehdin sotkea asiani varmaan monesti,ja sitä kautta paskaa tulee niskaan.
Ehken kuitenkaan sukella pohjan kautta.Tai no ehkei sitä voi tietää.
Ne samat naamat häiritsee koska tuntuu hölmöltä että joskus tuli istuttua niiden kanssa samassa
luokassa joka päivä ja nyt ehkä näkee kerran kahdessa vuodessa.
Täällä on kuitenki yks ihminen joka eroaa kaikista,ja jolle en ole ikinä puhunut.
Luulen että hän on saanut tuntea millaista on olla omalaatuinen pienellä paikkakunnalla.
Tunnen salaa pientä kunnioitusta.Eikä se tyttö ikinä liikkunut täällä.
Vain aamuisin bussiin.