Niin...?Mikä se on joka niissä ruskeissa silmissä oikein viehättää?
Jospa joku kertoisi minullekkin.Ei voi liittyä koiranpentumaisuuteen,kun en pidä koirista.
Salakavalasti ne lyövät jalat alta.
Kauneus:Sen vuoksi pitää kärsiä,sen vuoksi pitää itkeä.Vaikka kuinka rakastaisi,ei sitä saa omakseen.
Ja se on ehkä ainoa asia jonka vuoksi elämä on elämisen arvoista Rakastan sitä..Huonona puolena on se että rakastaa jotain sellaista joka ei ole ainetta eikä sitä voi nähdä.Joissain ihmisissä on kauneutta,mutta se on ulkokuori.Se on puppua että ihminen rakastuu,eikä ulkonäöllä ole mitään väliä.Aivan täysi vale.Vaikka pidänkin kauniista ihmisistä se ei tarkoita että se olisi pääasia,ja olisin pinnallinen.Kauniita asioita on vain kiva katsoa,ja sekin millaisia tunteita se herättää.Joskus tulee melkein tippa linssiin.
Esineet ovat asia erikseen,niissä on vain pinta,ja ne ovat pinnallisia,eli kauniita tai rumia.
Sisäinen kauneuskin on täyttä puppua.Se on vain asenne jolla ihminen itsensä kantaa,jos asenne on korkealla ja kantaa itsensä sopivalla ylpydellä,jokainen kykenee olemaan kaunis ja itsevarma.Sitä on vain haluttu kaunistella ja sanottu että voi olla sisäisestikin kaunis.
Yö on kaunis,niin on kuukin.Niin on musiikki ja tietyt ihmiset,pienet hetket,keltainen kesä ja pappatunturi.
Poika:Niin,se jolla on ruskeat silmät.Mitäpä teen,yksi juttutuokio ja se on menoa.Yritän unohtaa,vaikka tiedän törmääväni,koska eräs ystäväni tuntee hänet.Samassa koulussa,enkä pääse pakoon.Osaan jo onneksi piilottaa hämmennyksen hyvin,tai se että olen hermostunut.Muistaisinpa vain hengittää.
Taidan unohtaa että hänkin on vain ihminen,kuten muutkin.Missä minä elän?
En pidä muita ihmisiä ihmisinä vaan elokuvaihmisinä jotka reagoivat yli.Koska reagoisin itse niin.