Mä en kai koskaan opi pitämään turpaani kiinni...
Just kun kaikki on täydellistä,pitää avata suu ja ruveta valittamaa.
Karkottamaa ihmisiä.
Onneks mitään vakavaa ei tapahtunu.
Kärsin itsestäni aina.
On niin levoton olo,pyörin sängyssä,pyörin tuolissa hyvä ettei sukatki pyöri.
Odottamisen tuskaa..On hirvee ikävä.
Tuskastuttavaa.Ihan kun joutuisin vaan syvemmälle tähän tunnemyllyy.
Ja sitten kun se pirulainen takaraivossa alkaa jylläämää,niin olo on vielä sietämättömämpi.
Mustasukkasuus vaivaa,mut siitä ei ole mitään hyötyä.
Sillä saa vaan toisen ahdistumaa,jos alkaa terveen määrän raja ylittyä.
Kukaan muu ei kelpaa mulle.