Kyrsimys maximus on taas päällä. Muuta ei oikein osaa sanoa.
Musta ei tunnu yhtään miltään, ja elämässä pitää olla tunnetta. Ainakin mulla.
Koko ajan pitää olla menossa jotain mikää saa mut lähtemään himasta eikä lamaantumaan
neljän seinän sisään. Sitä jaksaa nakottaa töissäkin paremmin.
Mua inhottaa jämähtäminen. Tai ahistaa.Nytkin koko ajan. Ei vaan taas huvita yhtään mikään.
Enkä jaksa kattella kenenkään pärstöjä. Kiintiö on täys tältä päivältä.
Tänään mä vaan valitan.Töissä oli kivaa. Musta tuntuu että elän vaan työlleni enkä puhukaan mistään
muusta kuin töistä. Ei huvita mennä mutta sitten kun sinne pääsee niin on ihan mukavaa.
Mulla ei ole muuta kuin työ, kyrsii aina olla töissä ja vapaapäivät väsyneenä. Kun niitäkin on välillä
huikeat kaksi viikossa. Ei hirveästi ole suorituspaineita mekaanisissa jutuissa mutta siinä on kun
joutuu pakolla olemaan kiltti vaikka ei huvittaisi. Mun naama ei valehtele jos on paska päivä,
sitä ei peitä edes asiakaspalvelijan pokka. Suusta saattaa lipsahtaa asioita väärällä äänensävyllä.
Nyt on vaan kiintiöt täysi asiakaspalvelua, ihmiset kun ei tajua että tiskin takana on myös ihminen.
Joka voi erehtyä ja voi olla väärässä. Sitä ollaan sitten omassa työssä niin vatun loistavia ja täydellisiä häh!?